Etsijälle Osho voi tuntua juuri siltä, mitä on koko ajan etsinyt. Omistautuneelle hän saattaa näyttäytyä koko olemassaolona. Ensimmäistä kertaa häntä kuulevalle hän voi saapua kuin raikas tuulenvire. Sen mukaan, kuinka avoin ja valmis ihminen on sisäisesti, Osho voidaan kokea filosofina, kirjailijana tai porttina aivan uudenlaiseen olemisen ulottuvuuteen.
“Ihminen sellaisenaan on etsintää”, Osho sanoo. Ihmiset kaipaavat täyttymystä, onnellisuutta ja syvimmässä merkityksessä jotain sellaista, mikä on muutoksen, ajan ja katoavaisuuden tuolla puolen – jotain kuolematonta. Tämä etsintä voi olla tietoista tai tiedostamatonta, mutta se jatkuu läpi elämien. Silti monet etsivät sitä sieltä, missä sitä ei ole koskaan ollut eikä tule olemaankaan: vauraudesta, vallasta, seksistä, maineesta ja voimakkaista kokemuksista – tai niiden vastakohdista, kuten köyhyydestä, selibaatista, nimettömyydestä tai tylsyydestä.
Ihmistietoisuuden historiassa monet valaistuneet sielut ovat tukeneet tätä etsintää. Krishna, Shiva, Jeesus, Buddha, Laotse ja Rumi ovat vain muutamia nimiä pitkällä mestarien ketjulla, joka inspiroi ihmiskuntaa yhä. Silti kaikesta viisaudesta huolimatta maailmassa on edelleen julmuutta, egoismia, hyväksikäyttöä, sotaa ja syvää onnettomuutta. Osho kysyy, miksi näin on yhä tuhansien vuosien jälkeen, ja korostaa, että vastaus on löydettävä eksistentiaalisella tasolla.
Tämän kertomuksen mukaan Osho saavutti valaistumisen 21. maaliskuuta 1953. Hänen erityisyytensä liittyy hänen työnsä mittakaavaan: 647 kirjan nimikettä, joista noin 50 on yhä kääntämättä hindistä englanniksi, sekä yli 650 uutta menetelmää energian muuttamiseen, alitajunnan kanssa työskentelyyn ja mielen hiljaisuuden löytämiseen meditaatiossa. Hän puhui tuhansia tunteja idästä ja lännestä tulleille ihmisille käsitellen elämän kaikkia alueita – rakkautta, ihmissuhteita, kasvatusta, kuolemaa, luovuutta, taidetta, musiikkia, psykologiaa, terveyttä, lapsia, chakroja, menneitä elämiä ja niiden tutkimisen menetelmiä.
Hänen opetuksensa tarjosivat myös käytännöllisiä tapoja muuttaa kärsimys autuudeksi ja vapaudeksi – oli kärsimys sitten yksinäisyyttä, merkityksettömyyttä, avuttomuutta, pelkoa, masennusta, sairautta tai kuolevaisuutta. Osho painotti aitoutta, sisäistä keskusta ja elämän kokonaisvaltaista hyväksymistä ilman, että kehosta, mielihyvästä, seksistä, ilosta, rakkaudesta, tanssista tai juhlimisesta tarvitsisi kieltäytyä. Hänelle meditaatio on tämän juhlan tärkein tie, erityisesti nykyihmiselle, joka on usein levoton, jännittynyt ja liiaksi samaistunut mieleen.
Osho puhui paljon myös siitä, mitä tarkoittaa olla valaistuneen mestarin oppilas ja miten ohjausta voi vastaanottaa, on mestari fyysisesti läsnä tai ei. Hänen työnsä ammentaa zenistä, Tantrasta, buddhalaisuudesta, sufismista, hindulaisuudesta, Vedantasta, joogasta ja esoteerisista tieteistä, tuoden unohdettuja viisauden lähteitä esiin uudella tavalla. Hänen puheensa ei ole esitettyä tietoa vaan darshania – elävää totuuden ja läsnäolon jakamista.
Osho tarkoittaa “valtamerta”, ja tuo kuva heijastaa hänen opetustensa avaruutta. Hänen näkemyksensä mukaan jo se, että edes yksi prosentti ihmiskunnasta kääntyy meditaation puoleen, voi muuttaa maailman tietoisuutta. Syvän kriisin aikana hän näki meditaation välttämättömänä vastauksena ihmiskunnan tulevaisuudelle.