Betanian yhteisössä kasvanut Maestro Soi on mestarisuvun jäsen. Hänen nimensä heijastaa perheen vahvaa yhteyttä kasveihin, ja se ammentaa inspiraationsa pyhän puun, Noya Raon, naisellisesta puolesta. “Soi” tuo mieleen lempeän, hohtavan valon, mikä kuvaa hyvin hänen energistä läsnäoloaan.
Nyt 39-vuotias Maestro Soi aloitti parantajan tiensä jo 14-vuotiaana Noya Raon kanssa tehdyllä intensiivisellä plant dieta -jaksolla, joka kesti puolitoista vuotta. Tuon ajan hän eli viidakossa täydellisessä eristyksessä isoisänsä ohjauksessa ja tukemana. Näiden energisten siirtymien kautta hän sai opetuksia elementeiltä ja luonnon maailmalta. 16-vuotiaana hän osallistui jo seremonioihin ja oppi tunnistamaan ihmisten traumoja sekä työskentelemään niiden kanssa. Nuoruudessaan ja aikuiselämässään hän jatkoi oppimista ja harjoittelua isoisänsä ja setiensä rinnalla.
Maestro Soi puhuu avoimesti niistä monista haasteista, joita shamanistinen parantamisen polku tuo mukanaan. Syvemmän mestaruuden saavuttamiseksi ihmisen on läpäistävä lukuisia koetuksia, jotka nousevat esiin elämän kaikilla alueilla, myös perheessä, ystävyyssuhteissa ja ihmissuhteissa. Tämä tie vaatii sitkeyttä, ja se edellyttää uhrauksia, henkistä vahvuutta, eheyttä ja uskoa.
Hän kokee syvää merkitystä siinä, että voi tukea muita heidän psykologisessa, emotionaalisessa, henkisessä ja fyysisessä muutoksessaan. Maestro Soi ymmärtää, että moni on menettänyt suunnan, merkityksen ja tarkoituksen tunteen. Osa on irtautunut kulttuurisista juuristaan ja omasta todellisesta polustaan. Toiset elävät turtuneessa tilassa, eivätkä enää tunne itseään tai ympärillään olevia. Tällaisessa olotilassa yhteys luontoon heikkenee, sopusointu ympäristön kanssa katoaa, eikä mieli juuri koskaan lepää. Ilman tietoista läsnäoloa henki voi ajautua eräänlaiseen valveilla nähtyyn uneen.
Maestro Soilla on syvä ymmärrys lääkkeestä ja siihen liittyvästä vastuusta, kun sitä jaetaan eteenpäin. Hän tiedostaa sekä lääkkeen että käytännön ympärillä vallitsevan hämmennyksen ja väärinkäytön, ja juuri tämä on inspiroinut häntä viemään työnsä Perun ulkopuolelle ja tarjoamaan sitä Soltarassa. Hän tekee läheistä yhteistyötä serkkunsa, Maestra Silvian, kanssa, ja yhdessä he muodostavat vahvan Aurinko–Kuu-parin. Heidän yhteinen tiimihenkeään kuulee selvästi jokaisessa heidän yhdessä laulamassaan icarossa.
Hän suhtautuu myötämielisesti ihmisten uteliaisuuteen Shipibo-lääkettä kohtaan ja ymmärtää, että monet etsivät itseoivallusta ja korkeampaa viisautta: syvempää tietoa elämästä ja itsestään, jota nykyelämästä ei ole helppo löytää. Hänen tarkoituksensa on palvella niitä, jotka kaipaavat rauhaa ja sisäistä harmoniaa. Maestro Soi kulkee tätä polkua syvällä kunnioituksella kasveja ja ihmiskuntaa kohtaan, ja tuo eheys näkyy hänen työssään sekä seremonioissa että niiden ulkopuolella. Pehmeästi puhuvana ja tyynenä läsnäolona hän tuo luottamusta ja myötätuntoa kaikkeen, mitä tekee.