Namaste, minua pyydettiin jakamaan kanssanne tarina joogapolustani, ja se on ollut todella syvä ja elämää muuttava rakkaussuhde. Alussa se ei kuitenkaan näyttänyt siltä.
Polkuni alkoi alkuvuonna 1995, ei siksi, että olisin halunnut tulla notkeammaksi tai vahvemmaksi, eikä siksi, että olisin etsinyt rauhaa tai tietoisuutta. Jooga ei ollut myöskään ohimenevä muoti-ilmiö, jonka perässä kuljin. Käännyin joogan puoleen, koska minulla oli kipuja. Selkääni särki jatkuvasti — joka ikinen hetki. En voinut ajaa autoa enkä istua kyydissä yli kahta tuntia ilman kovaa epämukavuutta.
Tuolloin työskentelin kuntosalilla valmentajana, kun nuori nainen kertoi, että jooga oli auttanut hänen skolioosiinsa. Minulla oli sama vaiva, ja sitä olivat pahentaneet useat kaatumiset hevosen selästä ja moottoripyörällä nuorempana. Minulla oli välilevytyrä ja selkärankani rakenne oli heikentynyt. Päätin siis opetella joogaa. Siitä kaikki alkoi.
Aloitin lukemalla ja katsomalla videoita, ja sitten eräs iäkkäämpi herrasmies, Dharmendra, huomasi minun harjoittelevan kuntosalilla ja tarjoutui avuksi. Kolmen kuukauden kuluessa vointini oli huomattavasti parempi. Hän opetti minua hyödyntämään hengitystä niin, että keho pääsi liikkumaan syvemmälle asanoihin, ja kehoni vastasi vahvistumalla ja notkistumalla. Kipua ei enää ollut. Elämäni kääntyi täysin uuteen suuntaan. Mitä enemmän harjoittelin, sitä paremmalta minusta tuntui.